FIN* Rais-Kis

Minna

Olen hieman yli kolmekymppinen apteekkialalla työskentelevä pariskunnan toinen osapuoli.

Eläimistä olen pitänyt aina ja hevoset ovat kuuluneet harrastuksiini pikkutytöstä aina näihin päiviin saakka. Joskus on tosin tauko harrastuksessa vierähtänyt vuosiksi... alkaakseen sitten taas uudella innolla.

Kotonamme on ollut lemmikkejä kanista hamsteriin ja hamsterista koiraan. Viki, sekarotuinen koira, muutti meille 1989. Kissat tulivat kuvioon vuonna 1995, kun punaisen persialaisemon ja tuntemattoman naapurin kollin rakkauden hedelmänä syntynyt kilpikonnan värinen kotikissa MauMau muutti meille. MauMauta seurasi mustavalkoinen Viivi vuonna 1996, ja sittemmin raitapaita, todellinen energiapakkaus nimeltänsä Veera, kaksi vuotta myöhemmin.

Birmasta olin haaveillut jo pidemmän aikaa -siitä asti, kun näin upean ruskeanaamiokissan kuvan jossakin lehtijutussa. Ensimmäinen birma, Samu, muutti meille keväällä 2006. Samu on ollut juuri sellainen, jollaiseksi birman olin kuvitellutkin. Siksipä rotu lienee vienyt sydämen... Samun kanssa lähdimme myös ihan ummikkona kokeilemaan, minkälaista kissanäyttelytoiminta on ja sille tielle taisimme jäädä. Syksyllä 2008 Samu sai kaverikseen kaksi tyttöbirmaa, joiden kanssa jatketaan harrastuksen parissa. Nämä tytöt mahdollistavat myös oman kasvatuksen, mutta siitä lisää tuonnempana, kun on enemmän ajankohtaista.

Uutena harrastuksena aloitin vuoden 2009 alusta Pyhä Birma-lehden toimitussihteerinä. Lisäksi tulin valituksi yhdistyksen hallitukseen. Minuun voi ottaa yhteyttä Birma-asioissa!